Oma tarinani kroonisesta väsymyksestä – osa 1

Sain inspiraation kirjoittaa omista kokemuksistani terveysongelmien parissa kun näin jälleen erään lavalle bikini-fitneksessä aikovan naisen blogikirjoituksen. Blogissa mainittiin erittäin matalat kalorit ja runsas treenien määrä, mikä tuntuu olevan monen kisaajan tai kisaajaksi aikovan standardi lähestymistapa. Haluan kertoa melko yksityiskohtaisesti mitä voi pahimmillaan tapahtua jos edellä mainittua lähestymistapaa seurataan ilman oman kehon kuuntelua. Normaalisti 3-5 kertaa viikossa harjoittelevan ja järkeviä kalorimääriä syövän tuskin tarvitsee olla huolissaan ylirasituksesta. Yleinen ongelma on itse asiassa liian kevyt harjoittelu jos puhutaan muista kuin erittäin tavoitteellisista treenaajista.

Keho ei kestä loputtomasti rääkkiä ja matalia kaloreita ja tällaisesta rääkistä palautuminen voi kestää vuosia ja palautumiseen ja paranemiseen saattaa joutua panostamaan todella paljon. Pari kertaa aiemmin aloitin jo kirjoittamaan omista kokemuksistani mutta jätin kuitenkin tekstit kesken erinäisistä syistä. Nyt haluan kertoa tarinani. Ehkä löydät itsesi kokemuksistasi ja pysähdyt hetken miettimään onko tavoitteesi juuri tällä hetkellä liian suuri tai että onko lähtökuntosi riittävä kisadieetillesi. Jos olosi on loistava, olet hyvässä lähtökunnossa ja voit kaikin puolin hyvin, kehosi todennäköisesti kestää kovaa treeniä hyvin. Kehonmuokkauslajit ovat hienoja lajeja ja arvostan sitä työmäärää jonka kilpailijat tekevät saavuttaakseen kuntonsa. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole parjata erilaisia lähestymistapoja vaan kirjoitus kertoo tarinani melko yksityiskohtaisesti ja toivottavasti herättää ajatuksia. Jos saan estettyä yhdenkin terveydentilan romahtamisen tuomalla kokemukseni julki, olen tyytyväinen.

Aloitan kirjoituksen sillä että kerron mitä olen kokenut viimeisen noin 7 vuoden aikana sen seurauksena että laitoin kehoni liian koville. Nykytietojeni mukaan tekisin asiat melko eri tavalla nyt. Aikoinaan ehkä ajattelin että ihan sama vaikka keho rasittuu kunhan pääsen siihen kuntoon johon olen aina halunnut. Tässä mainitsen vain muutamia kokemiani asioita n. 7 vuoden ajalta:

  • Masentuneisuus ja ahdistus
  • Ylitsepääsemätön, niin rankka väsymys vuosien ajan että kykenin hädin tuskin suoriutumaan leipätyöstäni
  • Kiinnostuksen lopahtaminen jopa lempiharrastuksia kohtaan
  • Voimatasojen lasku huolimatta siitä mitä tein salilla ja salin ulkopuolella
  • Kehon rasvaprosentin kasvu  ja kykenemättömyys polttaa rasvaa
  • Epäsosiaalisuus ja negatiivisuus arkielämässä kun itselläni oli niin huono olla
  • Jatkuva ärtyneisyys
  • Tuhansia euroja laboratoriotesteihin
  • Nelinumeroinen summa yksityislääkärikäynteihin
  • Henkinen kärsimys siitä että vaikka kuinka paljon luin ja opiskelin treenaamista ja ravintoa, en kyennyt kehittymään
  • Vaikeudet saada läheiset ymmärtämään jatkuvaa väsymystäni
  • Vuotava suolisto, kroonisesti matala kortisoli, kilpirauhasen epätyypillinen vajaatoiminta, suoliston parasiitti/bakteeri/hiivaongelmat, kognitiiviset ongelmat jne…

Mistä kaikki alkoi

Liian kovasta treenaamisesta ja diettaamisesta. Aloitin saliharrastuksen n. 14 vuotiaana enkä ole alun parin vuoden ”kesälomien” jälkeen tähän päivään asti pitänyt taukoa salilta yli 2 viikkoa. Olen äärimmäisen innostuva ja tavoitteellinen ihminen ja tuolloin suurimpia tavoitteitani oli rakentaa lihaksikas ja vahva keho. Äärimmäinen tavoitteellisuus yhdistettynä siihen etten kuunnellut kehoani tarpeeksi ajoi minut uupumukseen. Salille oli aina hiton kivaa mennä ja joka treenissä oli yksi tavoite: Tee enemmän kuin viime kerralla. Kokeilin kaikenlaisia ohjelmia laidasta laitaan, 1-, 2-, 3- ja 4-jakoisia ohjelmia. Tein legendaarista 5×5 dual factoria, german volume trainingia ja monia muita Charles Poliquinin ja muiden valmentajien ohjelmia. Kehitystä tuli melko hyvin ja lihasmassaakin alkoi olla jonkin verran jo. Rasvaa oli kehossa myös mielestäni liikaa, olinhan ollut koko nuoruuteni ja osan teini-iästäni aidosti lihava. En koskaan nähnyt itseäni lahjakkaana lajiini mutta luotin siihen että kaivamalla jokaisen tiedonmurusen jonka löydän, minusta tulee vahvempi ja isompi kuin monet muut. Olin ns. treeninörtti, ehkä liiaksikin.

Päätin alkaa dieetille ja seurasin useiden kisaajien ja valmentajien neuvoja. Vaikka tein useita parista kuukaudesta puoleen vuoteen kestäneitä ”kisadieettejä” yhteensä parin vuoden verran, en päässyt koskaan siihen kuntoon johon pyrin. Ymmärsin jo tässä vaiheessa treenin jaksottaisen kevennyksen merkityksen ja sen (esim. joka 4. viikko kevennys treeneistä), että liian pitkään kestäneellä dieetillä keho voi ajautua niin kutsutulle säästöliekille. Lisäksi pidin tankkauspäiviä/tankkausaterioita aineenvaihdunnan nopeuttamiseksi kalorimäärää rajoittavalla dieetillä. Nämä eivät kuitenkaan riittäneet pitämään aineenvaihduntaa käynnissä.

Ensimmäiset kehon periksiantamisen merkit

Ehkä ensimmäisten oireiden joukossa oli nukahtamisvaikeudet. Toisekseen treenimotivaatio kärsi ajoittain mutta ei vielä pahasti. Salille saapuessa saattoi tuntua siltä jo etukäteen ettei treeni tule olemaan tehokasta. Lisäksi kuormat saattoivat tuntua liian raskailta. Tässä vaiheessa rasva vielä kuitenkin paloi ja kehityin. Ajattelin että onhan se normaalia ettei rauta nouse samalla tavalla ja hieman väsyttää, olinhan suhteellisen rankalla dieetillä ja treenasin melko paljon. Varmasti jotkut kisaajat treenaavat enemmän kuin minä treenasin, mutta opiskelevalle ja samalla töissä käyvälle treenimäärä ja alhaiset kalorit oli liikaa. Matalimmillaan kalorit laski aina 1400kcal pintaan (painoa tuolloin 85-90kg) ja treenejä tuli viikossa n. 9.  Jälkeenpäin ajateltuna koulun käynti ja työt oli varmasti yksi tekijä kehon uupumisessa. Sen lisäksi olin aika kova stressaamaan asioista, mikä osaltaan lisäsi kehon kokonaisrasitusta. Nyt kun olen opiskellut funktionaaliseen lääketieteeseen lukeutuvia aiheita, ymmärrän monia asioita menneisyydestä. Yksi näistä on kofeiinin runsas käyttö dieettieni loppuvaiheessa. Geenitestini kertoo että kofeiini poistuu hitaammin kehostani kuin normaalisti poistuisi ja että stressielimistö on suuremman rasituksen alaisena kuin erilaiset geenit omaavilla.

Uupumuksen toinen vaihe

Tässä vaiheessa olin jo tehnyt useita dieettejä välillä kuukausien pituisia taukoja pitäen jotta keho saisi palauduttua. Jatkoin dieettiä jotta pääsisin vihdoin tavoitteisiini. Nyt nukkumisvaikeudet pahenivat. Heräilin yöllä. Muistan kerran heränneeni keskellä yötä n. kolmen aikaan ja suuttuneeni jatkuviin uniongelmiin niin paljon että lähdin vetämään 1,5h lenkin keskellä yötä. Lenkille lähdin tosin vain kerran keskellä yötä joten mitään erityisen tyhmää en näinä aikoina tehnyt pahentaakseni tilannetta. On sanomattakin selvää että seuraavana päivänä oli ”hieman” vaikeaa keskittyä koulussa ja jaksaa töissä – tämä lisäsi stressiä entisestään. Nyt ei enää treeni oikein maittanut kuin ajoittain mutta puskin läpi pahentuneen väsymyksen ja motivaatiottomuuden. Muistin vain tavoitteeni ja sen kuinka kauan ja paljon olin sitä aina halunnut. Saatoin salilla kahden ensimmäisen työsarjan jälkeen haukotella runsaasti ja olla äärimmäisen väsynyt. Teki vaan mieli mennä nukkumaan.

Tein intervalleja ylämäkeen juosten koska ne ovat tehokkaita rasvanpoltossa mm. EPOC:n (kohonnut energiankulutus pitkän aikaa treenin jälkeen) ja hormonaalisten vaikutusten takia. Olin jo ollut jonkin aikaa jatkuvasti väsynyt. Muistan kun kerran lähdin tekemään intervallitreeniä: Tuolloin vedin lämmittelyvetoja jyrkkään ylämäkeen ja sitten lähdin tekemään ensimmäisiä ”työvetoja” eli ohjelmassa lukeneita vetoja. Tein yhden vedon täysillä ja palasin henkihieverissä mäen alapäähän. Mäen alapäässä tuli melko käsittämätön olo: Tuntui että voisin nukahtaisin siihen paikkaan ja että energiaa ei ole tippaakaan enää jäljellä vaikka olin tehnyt vasta ensimmäisen kovan vedon. Miten voi intensiivisen treenin aikana melkein nukahtaa? Aloin vihdoin tajuamaan että nyt on jokin pielessä. Lopetin treenin ja lähdin kotiin.

Vaikka pystyin väkisin vääntämään treenejä salilla ja välillä ylämäessäkin enkä ollut surkeassa kunnossa, oli uupumus niin paha että kahden kerroksen portaat saivat minut hengästymään totaalisesti. Koko elämänsä urheilleena oli aika järkyttävää hengästyä henkihieveriin portaissa.

Jossain vaiheessa lopetin viimeisen dieettini lopen uupuneena. Tajusin etten voinut enää jatkaa. Eihän tulostakaan tullut enää ja olin väsynyt joka ikinen päivä aamusta iltaan. Mikään ei oikein kiinnostanut enää (ei edes hauskat jutut) ja unohdin suuret tavoitteet salilla enkä enää yrittänyt puskea kehoa äärirajoille salilla. Olo saattoi olla krapulainen vaikka vain istuin paikallaan. Siis nimenomaan krapulainen. Arjen askareista tuli vaikeita eikä pääkään oikein meinannut toimia enää (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa myös ajatuksen juoksua). Univaikeudet jatkuivat. Aloin tutkimaan asiaa: Mikä voisi aiheuttaa uupumukseni vaikka treenejä oli kevennetty selkeästi ja kaloreita nostettu pikkuhiljaa?

Mitä labratestit kertoivat ja mitä asioille tehtiin

Ensimmäiseksi lähdin tietenkin lääkäriin, ja se on ensisijaisen tärkeää ihan kaikille uupumuksesta kärsiville! Ensimmäiseksi täytyy käydä tutkituttamassa itsensä vakavien sairauksien osalta. Jos lääkäri ei pysty auttamaan (krooninen uupumus on monimutkainen asia), etsi funktionaalista lääketiedettä harjoittava lääkäri. Esim. Antioksidanttiklinikalla Helsingissä on tällaisia lääkäreitä. Jos olet jo lääkärin hoidossa, minäkin voin auttaa ravinto-, treeni- ja elämäntapapuolella.

Hemoglobiini

Muistaakseni ensimmäisiä kertoja lääkärin pakeille kävellessäni mittautimme perusverenkuvan, hemoglobiinin ja kilpirauhasarvot. Kaikki arvot paitsi hemoglobiini oli normaaleja. Hemoglobiinin arvo oli 132, mikä tarkoittaa miehellä anemiaa. Madaltunut hemoglobiini on vahvassa yhteydessä uupumukseen, joten päätin tehdä asialle jotain. Kun näistä testeistä ei löytynyt muuta epäilyttävää, lähdin etsimään luonnollisia keinoja nostaa hemoglobiinia (ravintolisiä) ja sainkin nostettua hemoglobiinin 152:een. Oloni ei kohentunut juurikaan tässä vaiheessa.

Aloin etsimään syitä väsymykselleni myös muista lähteistä kuin lääkärikäynneiltä. Tutustuin funktionaalisen lääketieteen teksteihin ja käytin ravintolisiä oloni kohentamiseen.

Seuraavat lääkärintarkastukset

Kävin uudestaan lääkärissä jatkuvan väsymyksen vuoksi  ja halusin mittauttaa testosteronini koska matala testosteroni voi viedä mieheltä elämänhalun pahimmillaan. Luin että testosteronin määrä vaikuttaa hemoglobiiniin ja mietin että jospa testosteroniarvoni olisivat huonot ja osittain sitä kautta myös hemoglobiini (ja tietenkin oloni). Testosteroni oli viiterajojen alakolmanneksessa ja lääkäri piti arvoa täysin OK:na. Itse ajattelin että kyllä sen mielestäni pitäisi olla korkeampi kun syön terveellisesti (puhdasta prosessoimatonta ruokaa ja paljon kasviravintoa), nostelen raskaita painoja salilla ja syön mm. sinkkiä ravintolisänä. Sain lääkärin vakuuttettua siitä että nyt kropassani ei ole kaikki kunnossa ja pääsin jatkotutkimuksiin vereen ja siihen liittyviin tauteihin erikoistuneelle lääkärille. Hän tutki minut ja teetätti laboratoriokokeita: Olin täysin terve kokeiden mukaan. Lääkäri kuitenkin sanoi että on nähnyt urheilijoita joilla matalalle hemoglobiinille ei löydy mitään syytä. Urheilijoiden matala testosteroni voisi johtua ylitreenaamisesta tai ylikunnosta, sillä ylitreenaaminen voi vähentää testosteronin tuotantoa ja lisää kortisolin tuotantoa. Sain lähetteen eteenpäin jatkotutkimuksiin.

Jatkotutkimuksiin kuului selkäydinnäyte ja ulostenäytteen analysointi. Kävin jälleen erikoislääkärillä kuulemassa tulokset mutta labrojen mukaan olin täysin kunnossa. Väsymys ja huono olo vaivasi kuitenkin joka päivä enkä halunnut antaa periksi syyn löytämisessä.

Seuraavan kerran menin lääkäriin pyytämään jälleen kerran laboratoriotestejä kun väsymys tuntui vaan jatkuvan. Pyysin tutkimusta suolistoparasiiteista koska olin matkustanut eksoottisissa maissa ja kärsinyt ruoansulatusongelmista. Funktionaalisen lääketieteen (ja ihan koululääketieteen) artikkeleissa mainittiin usein parasiitit väsymyksen yhteydessä ja halusin tutkia kaiken mitä vaan lääkäri suostui tutkimaan. Huomionarvoista on se, että lääkäriltä normaalin Kela-korvauksen alaisena saatava labratesti ei välttämättä etsi kaikkia mahdollisia parasiitteja suolistosta eikä näe hyvien ja huonojen suolistobakteerien määriä. Voi olla syytä hankkia laajempi paneeli jos epäilee yhä suolistossa olevan vikaa. Paneeleista lisää seuraavassa artikkeleissa.  Kaikki labra-arvot olivat jälleen ”ok”, joskin leposykkeeni oli vain 30. Jotakin oli selvästi pielessä. Lääkäri mittautti varmuuden vuoksi sydänkäyräni kun leposykkeeni oli noin matala. Mitään vikaa ei löytynyt.

Minut oli siis tutkinut moni eri lääkäri ja pari erikoislääkäriäkin. Mitään ongelmia ei laboratoriotesteistä löytynyt, enkä saanut apua käynneiltäni.

Artikkelisarjan 2. osassa kerron laboratoriotesteistä joita teetin ja mitä asioille tehtiin. Laitan myös kuvia mukaan labratesteistä. Klikkaa linkkiä alempaa.

Muut kirjoitukseni aiheesta:

Osa 2

Osa 3

Osa 4

 

Comments

  1. Eemeli says:

    Minkä ikäinen olit, kun nämä kaikki tapahtuivat?

    • Moi Eemeli,

      On hyvin vaikeaa muistaa tarkkaa ajankohtaa mutta sanoisin että reilu parikymppinen (22-23) olin kun oireita alkoi tulla. TUossa iässä pitäisi palautua todella hyvin treeneistä, mutta yksilölliset tekijäni (genetiikka, stressaava luonne, ruokayliherkkyyksien määrä esim.) olivat suuri syy siihen että juuri minulle kävi näin. Kaikki oireet eivät tulleet heti vaan rasitus kertyi ja kun tuhoa elimistössä tapahtui, alkoi syöksykierre pahempaan suuntaan pikkuhiljaa.

  2. trhrthr says:

    itellä on ollut joltain osin ihan identtinen tilanne päällä tässä kohta 2,5 v. äärimmäisen stressaava työ ja epäsäännölliset elämäntavat yhdessä suvussa kulkevan alttiuden kanssa laukaisi kilpirauhasen liikatoiminnan joka myöhemmin muuttui vajaatoiminnaksi. samoihin aikoihin aloin treenaamaan tavoitteellisesti salilla. ja soppa oli sitä myöten valmis. stressinsieto on jotenkin pysyvästi laskenut ja unettomuus on vaivannut koko tämän ajan. lieviä ylikunto-oireita tulee heti jos ylitän itselle sopivan treenimäärän joka ei ole paljoa kun vertaa joihinkin ikäisiini, jos jatkan kovaa treeniä olo luonnollisesti vain pahenee. olen nyt 30v.

    • Sinulla on samanlainen tilanne kuin minulla oli aikaisemmin. Uni oli huonoa, kovaa treeniä keho ei sietänyt juurikaan. Jos väsymys on päivittäistä, kävisin ensimmäisenä funkkarilääkärin vastaanotolla. Jos lääkärillä on käyty eikä vakavia sairauksia ole epäilyn alla, voi mielestäni aloittaa itsehoidon.

      Jos lisämunuaisten toimintaa ei ole tutkittu sylkitestin avulla, tutkisin sen myös. Lisämunuaisten toiminta on yhteydessä kilpirauhaseen ja tämä on monen monta kertaa todettu ja nähty käytännössä uupumuksesta kärsivillä.

      Mitä itse tekisin sinun tilassasi juuri nyt on se että jättäisin treenit täysin ylläpidolle: Max 20-30min treeniä kerrallaan toistomäärillä 5-8, ei maitohappoja ja pitkät sarjatauot (90-120sek). Jos et ole jo pitänyt niin pitäisin 1-2 viikon totaalilevon urheilusta heti alkuun jotta kroppa pääsee palautumaan. Sitten lisäksi tekisin kaikkeni että unenlaatusi paranisi. Vaihtoehtoja on monen monta erilaista unihygieniasta ravintolisiin. Ainakin magnesiumia söisin runsaalla kädellä joka päivä useassa annoksessa.

      Jokainen yö kun uni on huonoa, keho rasittuu entisestään eikä pääse palautumaan aikaisemmasta stressistä ja rasituksesta. Minunkin oli vaikeaa hyväksyä tämä kun olin huonoimmassa kunnossani ja halusin treenata kovaa silti mutta sen on todella tärkeää. Eli tärkein juttu nyt on saada unenlaatua parannettua (8-9h katkeamatonta unta, ei saa heräillä yöllä).

  3. Kati Rosendahl says:

    Hei,kiitos vaikuttavasta tietopaketistasi!! minulla lähes täysin samat oireet ja MDD-laajan kilpirauhaspaneelin ja sylkitestien perustella (otettu joulukuussa 2012) todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisuupumus. Nyt kolmas lääkäri menossa, tyroksiini,eläinperäinen armour thyroid ja Liothyron kokeiltu.ei apuja.Nyt menossa luontainen tyrosiini ja lisämunuaislääke Florinef ja uusimpana lääkkeenä Dehydroepiandrosteron että saisin jotenkin nukuttua.
    Vointi niin huono että olen nyt joutunut jäämään sairaslomalle. voimat ja keinot loppuu mitä tehdä??
    suolistovaivoja lukuisia ja kysynkin voiko lääkäri laittaa tuohon kirjoittaamaasi Metametrixiin lähetteen ja paljon se maksaa? rahaa palanut nyt jo useita tuhansia kun kukaan ei tunnu saavan selkoa miten paranen? en enää tiedä mitä tehdä,hädin tuskin pysyn hereillä…

    • Tilanteesi vaikuttaa todella ikävältä kaikin puolin, toivottavasti saat parannusta oloosi ajan kanssa samalta tai joltakin muulta lääkäriltä! Täytyy vaan uskoa että mahdollisuus parempaan oloon on olemassa. Jos nykyisessä hoidossa olosi ei parane, kannattaa etsiä seuraava lääkäri vaikka se voi tuntua hankalalta.

      Jos lääkäri tuntee tuon suolistolabran niin hän voi määrätä lähetteen sinulle. Tuon kaltaisia suolistotestejä on siis useamman nimisiä, esim. CDSA (mdd.fi), CSAP, GI Effects jne. Kyseessä on siis laaja suoliston toiminnan analyysi.

      Laadukkaaseen, prosessoimattomaan ja puhtaaseen ruokaan panostaminen on iso asia (vihanneksia, puhtaita lihoja, hyviä rasvoja, hedelmiä ja marjoja jne.) Ainakin sinuna välttäisin vatsaoireita aiheuttavia ruoka-aineita jopa melko tiukastikin. Oireet voi olla vaikeaa yhdistää johonkin ruokaan, mutta suosittelen tutkailemaan miten tietyt ruoka-aineet vaikuttavat energiatasoosi. Probiootti eli hyviä suolistobakteereita sisältä ravintolisä voisi olla sinulle hyödyllinen eikä niillä ole juurikaan haittavaikutuksia.

      Sairaslomalla sinulla on ainakin aikaa nukkua hyvin ja pitkään, se voi auttaa oloasi 🙂 Tsemppiä jatkoon!

Kommentoi

*