Oma tarinani kroonisesta väsymyksestä – osa 3

Tämä on kolmas osa artikkelisarjaa joka kertoo kokemuksistani vakavan ylirasitustilan ja kroonisen väsymyksen parissa. Aikaisemmat artikkelit löydät täältä:

Luulin olevani voittamaton – Oma tarinani
Luulin olevani voittamaton – Laboratoriotestit ja toimenpiteet

Nykytilanne

Tänä päivänä voin yhä paremmin ja olen siitä todella kiitollinen. En myöskään joudu käyttämään enää T3-lääkitystä. Tuo on ainoa lääkitys jota olen koskaan joutunut käyttämään säännöllisesti ja nyt siitäkin on päästy.

Aikaisemmin kirjoitin kärsiväni epätyypillisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jossa käänteinen kilpirauhashormoni rT3:n määrä nousee ja aktiivisen T3-hormonin määrä voi olla liian matala. Tätä ongelmaa lääkittiin lääkärin ohjeiden mukaisesti Liothyronin-lääkkellä joka on T3-hormonia. Tämä oli siis ainoa kilpiarauhashormonivalmiste joka paransi oloani välittömästi käytön alettua.  Kun viimeisin laboratoriotutkimus kuukausien jälkeen osoitti että rT3:n määrä on pudonnut nollaan, oli aika vaihtaa yhdistelmälääkitykseen (T4 ja T3 hormonit). Tosin T3 ja T4-yhdistelmähoitokin lopetti toimimasta jossain vaiheessa ja oloni otti taas hieman takapakkia. Yhdistelmälääkityksen ideana oli valmistella kehoa olemaan ilman kilpirauhaslääkkeitä. Lääkityksen lopetus tehtiin T4-hormonin kautta, sillä osa T4:sta varastoituu kehoon. Aloimme vähentämään annosta pikkuhiljaa. Lopulta en tarvinnut enää lääkettä ja voin yhä paremmin.

Epätyypillistä kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitavia lääkäreitä ei ole paljoa sillä ongelma on vähemmän tunnettu ja kiistelty. Joka tapauksessa minä liityin siihen joukkoon joka on T3-monoterapian avulla saanut parannusta oloonsa. Nyt olen siis täysin lääkkeetön, vaikka en kuitenkaan terve vieläkään.

Painoharjoittelu

Toisiksi suurin positiivinen asia on se että pystyn nykyään treenaamaan jo joitakin erikoistekniikoita käyttäen, kunhan en tee metabolisesti haastavia treenejä. Metabolisesti haastavia treenejä olisi kovaa hengästymistä aiheuttavat treenit, lyhyet sarjatauot ja erityisesti maitohappoa tuottavat treenimuodot (ja >12 toistoa sisältävät sarjat). Jos treeni on metabolisesti haastava, voi tulla ”väärällä tavalla” paha olo. Koska erittäin lyhyet sarjatauot ja pitkät sarjat eivät kovin hyvin minulle sovi nyt, olen joutunut suunnittelemaan tarkemmin treenejä joista saan kehitystä mutta jotka eivät johda vääränlaiseen väsymykseen. Esimerkiksi viimeisin ohjelmani rest-pause-metodilla (toistot 4-6 + 1-3 rest-pausella) toimi erittäin hyvin. Tässä tuloksiani tämän vuoden puolelta olon paranemisen jälkeen:

  •  Kapeaan penkkipunnerrukseen sarjapainoon 20kg lisää (aloituspaino pitkän penkkitauon jälkeen ei tosin ollut erityisen suuri)
  •  Tammikuusta lähtien 4,3kg lisää rasvatonta kehonpainoa, eli suurimmaksi osaksi lihasta (muista lihasmuistin ja kilpirauhasongelman korjaantumisen vaikutus tässä, kokeneen treenaajan on todella vaikeaa saavuttaa tällainen kehitys normaalitilanteessa)
  • Rasvaprosentti on pysynyt samana vaikka olen lisännyt kaloreita tietoisesti (-0,6%)

Vaikka treeniteho ei ole ollut erityisen hyvä jokaisena päivänä ja treenifiilikseen herääminen kestää normaalia kauemmin (aineenvaihdunta ei ole vielä normalisoitunut), on ollut mahtavaa päästä treenaamaan tavoitteellisemmin vuosien uupumuksen jälkeen.

Ruokavalio

Ruokavaliossa ei ole tapahtunut juuri muita muutoksia kuin se että olen systemaattisesti lisännyt kaloreita lähinnä hiilihydraateista. Toki välttelen ruokia jotka aiheuttavat minulle yliherkkyysreaktion. Yleensä rasvaprosentti on käänteisesti verrannollinen hiilarien sietokykyyn, eli mitä enemmän rasvaa sitä huonompi hiilihydraattien hyväksikäyttö. Olen siis tehnyt ns. ”reverse dietingiä” jonka tarkoituksena yleensä on nostaa aineenvaihdunnan nopeutta joko dieetin jälkeen tai OFF-kaudella yleensä jotta dieettaaminen olisi helpompaa myöhemmin. Minun kohdallani reverse dietingissä on kyse aineenvaihdunnan normalisoimisesta ja mahdollisesti T4-T3 muunnoksen tehostamisesta kalorien ja hiilihydraattien avulla (hiilihydraatit auttavat muunnosta).

Tulevaisuuden näkymät

Koska vuosien uupumus ja ylirasitus voi aiheuttaa lukuisia aineenvaihdunnallisia ongelmia kehossa, harkitsen teettäväni vielä erään erittäin laajan aineenvaihduntaa mittaavan laboratorioanaalyysin (Metametrix ION Panel). Analyysi kertoisi mm. energiantuotannosta, ravinnestatuksesta, aminohappotasoista, ympäristömyrkyistä, rasvahapoista ja ja orgaanisista hapoista. Joka tapauksessa jokin jarruttaa vielä kehitystäni ja kilpirauhaspisteen paranemista Biosignature-mittauksessa. Muistathan ettei Biosignaturessa ole kyse sairauksien hoidosta, eikä sen avulla diagnosoida mitään, käytän sitä vaan yksilöimään valmennustani.

Seuraavat askeeleet treenin ja kuntotavoitteiden puolella ovat rasvaprosentin laskeminen ja metabolisten treenien lisääminen ohjelmaan pikkuhiljaa. Olenkin jo pystynyt tekemään jonkinasteisia intervalliharjoituksia ylämäkeen juosten. Rasvanpolttoa en kuitenkaan lähde tekemään kaikin keinoin vaan kevyesti metabolisempia treenejä lisäillen. Suurin virhe jonka voisin nyt tehdä on kuormittaa kehoa liikaa joten tärkeintä nyt on monitoroida palautumista ja oloa hyvin tarkasti. Muuten, toisin kuin ehkä voisi ajatella, myöskään pitkäkestoinen kevyt aerobinen harjoittelu ei ole hyväksi stressaantuneelle keholle.

Nyt prioriteettini (eniten epätasapainossa olevat hormonit) Biosignature-profiilissani ovat mieshormonien määrä, stressihormonien liiallinen eritys ja kilpirauhashormonien määrää täytyy monitoroida jatkuvasti. Stressihormonien liikaeritys johtunee suboptimaalisesta kilpirauhashormonien määrästä sillä ainakin ravinnestatukseni ja elintapani stressin suhteen on melko hyvällä mallilla. Joidenkin kilpirauhasen vajaatoiminnan/ongelmien on osoitettu johtavan liioiteltuun kortisolin eritykseen lisämunuaisista. Lisäksi aion harjoittaa stressinhallintatekniikoita.

Stressihormonien liikaeritys johtaa pitkällä aikavälillä myös vähentyneeseen testosteronimäärään sillä näillä hormoneilla on sama rakennusaine ja siitä syystä mieshormonien tuotanto on heikentynyt. Eli yksinkertaistettuna käy näin: Kilpirauhashormonien määrä ei ole optimaali –> stressihormoneita eritetään liikaa –> testosteroni laskee. Tämä on hyvä esimerkki siitä että jos jonkin hormonin tasoa voidaan tasapainottaa, moni muu hormoni seuraa pikkuhiljaa perästä (tasot normalisoituu).

Kokemuksistani kannattaa ottaa opiksi

Lievä väsymys esimerkiksi erittäin rankalla kisadieetillä on usein mukana ja voidaan laskea melko normaaliksi asiaksi. Kuitenkin jos huomaa kehossaan selvästi olevan jotakin vialla, on syytä keventää treenitahtia. Muita hyviä keinoja parantaa kehon stressinsietoa ovat unen laatuun ja määrään panostaminen (tämän pitäisi olla itsestäänselvyys), stressiravinteiden kuten adaptogeenisten yrttien nauttiminen (näiden toimivuudesta on muuten ihan tutkimusdataakin olemassa) ja stressinhallintatekniikat.

Olen saanut monia yhteydenottoja ihmisiltä jotka ovat kokeneet saman tilanteen kanssani mm. kommenttiosiossa. Tärkein asia jota olen painottanut on treenien keventäminen siihen asti kun keho toimii taas normaalisti. Kehitystä on lähes mahdotonta saada uupuneena, joten miksi hakata päätä seinään ja ajaa kroppaa syvemmälle uupumukseen ja metabolisten ongelmien suuntaan? Mitä enemmän keho uupuu, sitä vaikeampi siitä on palautua normaalitilaan.

Uskallan väittää että todella rankka treenaaminenkaan ei ole pääsyynä uupumukseen joutumiseen vaan siihen vaikuttavat enemmän treenin ulkopuoliset stressitekijät. Liian matalat kalorit, työ- ja parisuhdestressi, huonohkot ruokavalinnat ja uniongelmat ovat suuria stressitekijöitä keholle.

Tämä sanottuani en missään nimessä ehdota että kaikkien tulisi treenata kevyesti! Päinvastoin, kova ja fiksu treeni on avain kehitykselle. Palautumisen monitoroiminen on tärkeintä.

Ps. Jos kärsit uupumuksesta, käy ensin lääkärillä, mielellään useammalla. Sen jälkeen voin pyrkiä auttamaan sinua löytämään apua uupumukseen. Teen ainakin parhaani. Myös etätapaamiset Skypen tai puhelimen kautta onnistuvat. Veloitan etätapaamisesta 70€ (sis. historiasi läpikäynnin, tapaamisen ja kirjallisia vinkkejä).  Ota yhteyttä.

Muut kirjoitukseni aiheesta:

Osa 1

Osa 2

Osa 4

 

 

 

Comments

  1. Matti says:

    Moro!

    Miten annostelit T3/HC-lääkkeitä?

    Tarkoitan siis lähinnä mistä tiesit koska pitää laskea/nostaa ym?

    Itsellä ollut nyt jo toista vuotta kummatkin, eikä tasapainoa meinaa vaan löytyä.

    Matti

    • Moro Matti,

      En voi ottaa mitään kantaa noihin lääkkeisiin, siitä on keskusteltava lääkärin kanssa. Lääkärini antoi minulle raamit T3 annostukselle jonka sisällä hain sellaista annosta joka tuntui minusta hyvältä. HC:ta en ole koskaan käyttänyt sillä lisämunuaisten uupumuksesta (tai ”HPA-akselin vajaatoiminnasta”) paranin ilman lääkkeitä. Niin liian iso kuin pienikin päiväannos T3:sta aiheutti huonompaa vointia minulle.

      Tietämättä mitään diagnoosistasi, voi olla että kehossa on jokin ”jarru” vielä päällä sinulla mikä sitten haittaa paranemista. Esimerkiksi ruoansulatus ja ruokavalio vaikuttavat kokemukseni mukaan erittäin paljon hyvinvointiin, etenkin jos kilpirauhanen tai lisämunuaiset ovat kärsineet. Hyviin elintapoihin kannattaa panostaa, en usko että olisin parantunut jos en olisi niihin panostanut paljoa.

      Jyri

Kommentoi

*