Oma tarinani kroonisesta väsymyksestä – osa 4

Oma tarinani kroonisesta väsymyksestä – osa 4

Nyt on kulunut taas pitkän aikaa edellisestä artikkelista jossa kerron omasta tiestäni uupuneesta normaaliksi. Jos jotakin positiivista täytyy löytää siitä että olen ollut vuosia todella väsynyt aikaisemmin, niin se on se että osaan nyt ottaa huomioon valmennettavillani uupumuksen vaikutukset ravintovalmennuksessa. Asiaa on tullut tutkittua todella paljon ja se on auttanut minua ymmärtämään myös vaikeaa painonpudotusta, eli miksi paino ei putoa vaikka asiat tehdään oikein. Tässä kirjoituksessa asia menee melko syvälliseksi.

Tärkeää: Kirjoitan tämän artikkelin ainoastaan siitä syystä että haluan tuoda julki sen, miten paljon terveys voi kärsiä liian rankoista tai huonosti toteutetuista dieeteistä ja kuinka vaikeaa siitä on palautua normaaliksi. Vaikka epäilisi itsellään mitä tahansa näistä ongelmista, tulee niiden hoidossa aina ensimmäiseksi kääntyä lääkärin puoleen. Voin kyllä ohjeistaa ruokavalio-, elämäntapa- ja treeniasioissa myös uupuneilla siinä tapauksessa, että mahdolliset sairaudet on poissuljettu lääkärin vastaanotolla ensin.

Aikaisemmat kirjoitukseni väsymyksestäni voit lukea täältä:

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Tilanteeni nyt on siis se että en ole vieläkään 100% ”terve” ja minulla on todennäköisesti edelleen korkea käänteinen T3-hormonitaso (viime testistä on aikaa). Tämä voi johtua monesta asiasta ja perimmäistä syytä on tosi vaikeaa löytää, mutta todennäköistä on että kehon kilpirauhashormonien säätely on edelleen sekaisin. Tämä säätelyongelma johtuu osittain siitä että jouduin aikaisemmin (jotakin 6-8 vuotta sitten) ns. ”nääntymistilaan” jossa keho hidastaa toiminteitaan, myös kipirauhasen toimintaa, monen mekanismin kautta. Näistä mekanismeista voi lukea tästä artikkelistani. Joka tapauksessa energiatasoni on parantunut koko ajan pikkuhiljaa eikä väsymystä enää ole kuin harvoin.

En ole käyttänyt kilpirauhaslääkkeitä pitkään aikaan sillä haluan henkilökohtaisen preferenssini takia pyrkiä optimoimaan kehon toimintaa mahdollisimman paljon ennen kuin aloitan lääkityksen joka saattaa kestää lopun elämää ja josta ei enää voi pitkän ajan jälkeen luopua. Sitä paitsi jopa yhdistelmälääkitys (T4 ja T3-hormonit samanaikaisesti) lopetti toimimasta jossain vaiheessa ja oloni heikkeni taas hieman. Voi olla etten saa korjattua omaa rT3-ongelmaani luontaisesti, mutta pari asiaan vaikuttavaa juttua on löytynyt teettämistäni labrakokeista. Lisäksi koska kyse on itsestäni eikä asiakkaasta, aion kokeilla myös teoreettisia löytämiäni keinoja kilpirauhasen toiminnan normalisoimiseen.

Ethän ota tarinaani hoitosuunnitelmana itsellesi tai diagnosoi itseäsi kirjoittamani perusteella. Kannattaa kuunnella lääkärin suosituksia lääkityksestä ja varsinkin etsiä sellainen lääkäri jota kiinnostaa kokonaisvaltainen hoito. Kilpirauhaslääkityksen käyttö taas ei tarkoita sitä etteikö kehon toimintaa voisi yrittää optimoida samalla kun lääkärin kanssa sovitaan lääkityksestä. Optimoimisella tarkoitan sitä että huolehditaan siitä että esimerkiksi kilpirauhaselle kriittisten ravinteiden taso ja saanti on hyvällä tasolla. Seleeni, jodi, kromi, A-vitamiini, rauta, sinkki ja kysteiini- ja leusiini-aminohapot ovat tärkeitä ravinteita kilpirauhashormonien toiminnalle (tämä ei sitten välttämättä tarkoita että kaikkia näitä täytyisi syödä lisäravinteena). Ravinto luontaisesti vaikuttaa myös kilpirauhasen toimintaan ja esimerkiksi ketogeenin ruokavalio ei todennäköisesti sovi kilpirauhasongelmaisille. Lisäksi stressin ja verensokerin hallinta ovat tärkeitä tekijöitä hormonitoiminnan optimoimisessa sillä kummallakin on joko suoria (stressi) tai epäsuoria (verensokerin hallinta) vaikutuksia myös kilpirauhaseen.

Joka tapauksessa nyt oloni on huomattavasti parempi kuin vuosi sitten ja treeni on alkanut kulkemaan yhä paremmin. Edelleen minulle tulee välillä kylmä treenin loppupäässä, oletan sen johtuvan treenin aiheuttaman kortisolin nousun vaikutuksesta T4-T3-konversion hidastumiseen. Kehoni aamulämpö on noussut hiukan, tasolle 35,8 astetta (pitäisi olla lähempänä 37 astetta). Olen tehnyt monia asioita asian hyväksi ja samalla myös ravitsemustasoon liittyviä laboratoriotestejä. Juteltuani Biosignature level 2-kurssilla viime syksynä lääkäri James LaVallen kanssa sain tosi paljon lisätietoa ja ideoita kehoni toiminnan parantamiseen. James on funktionaalinen lääkäri, ravitsemusterapeutti ja farmaseutti ja arvostettu kaveri jenkkilässä. Jamesin vahvuus on kehon metabolisten reaktioiden tunteminen perinpohjin (ja 30 000 hoidettua potilasta ja heidän labratuloksensa hänen klinikaltaan). Hän on nyt vahva osa PoliquinGroupin organisaatiota ja voi pojat häneltä on tullut hyvää materiaalia koulutuksien muodossa. Maksan mielelläni suuriakin summia koulutuksista joista saan viimeisintä tietoa.

Viime kurssilla materiaalia oli n. 500 sivua yhteensä ja kaikki rautaista asiaa. Ja tietenkin täytyy mainita että PoliquinGroupin koulutukset käsittelee nimenomaan optimaalista suorituskykyä, laihduttamista ja terveyttä, ei sairauksien hoitoa!

Mineraalitesti punasolusta

Lääkärit mittaavat yleensä plasman mineraaliarvoja ja ne eivät välttämättä kuvaa kehon ravinteiden varastojen määrää tarkasti. Aivan varmasti plasman mittauksien käyttö on perusteltua ja tutkittuakin, ei sitä muuten perinteisessä lääketieteessä käytettäisi. Laboratory Evaluations of Functional Medicine-kirjassa mainitaankin että ei ole olemassa yhtä parasta mineraalitasojen mittausta, vaan eri mittauksista saa hieman erilaista tietoa. Kouluttajani Charles Poliquin on monesti sanonut että hänen mielestään punasolun mineraalitesti kuvaa parhaiten kehon mineraalivarastoja. Omien kokemuksieni mukaan tämä pitää hyvin paikkansa ja monet muutkin ovat samaa mieltä, vaikka varmasti plasman mittauksille on perustelunsa.

Lääkärini kanssa mittautimme reilu vuosi sitten plasman sinkkitasoni, joka oli 15,1 umol/l (viitearvot: 10-20 umol/l). Tämä on OK sinkkitaso. Rauta-arvot olivat myös hyvässä kunnossa, mutta punasolun testi kertoi vajeesta. Hemoglobiinini on ollut matala jo vuosia mikä usein, mutta ei aina viittaa raudan vajeeseen. Seleeni oli yli viitteiden plasmassa, punasolun testissä alle. Esimerkiksi kehon magnesiumista reilusti yli 95% on solun sisällä, ja siksi sen mittaaminen plasmasta on melko turhaa. Plasman magnesium kertoo kyllä magnesiumin määrästä verensokerinhallintaan liittyen, mutta ei kokonaiskuvasta niin hyvin.

Halusin laajemman ja mahdollisesti tarkemman mineraalimittauksen ja teetätin punasolun mineraalitestin. Testitulokseni alla:

punasolun mineraalit

 

Huomaat varmaan että mineraalitasoni ovat heikot monen mineraalin kohdalla eivätkä ne juurikaan korreloi plasman mittausten kanssa. Outoa asiasta tekee se, että olen nauttinut laadukkaita lisäravinteita paljon vuosien aikana (seleeni, sinkki, multivitamiini yms).

Huonoihin tasoihin vaikuttaa varmasti se että minulla oli vuotava suoli ja suolisto oli muutenkin huonossa kunnossa vuosia. Imeytyminen on siis ollut todennäköisesti heikompaa tästä syystä. Sinkkiä olen syönyt runsaasti pitkiä aikoja, mutta sinkkitaso on edelleen surkea. Myös sinkki-makutesti ja Biosignature-mittaus (aromataasin määrä) kertoo samasta asiasta – en maista kuin pienen häivähdyksen metallia nestettä maistaessani (maun tulisi olla todella vahva kun sinkkitasot on kunnossa).

Laboratory Evaluations-kirjasta löysin mahdollisen syyn sinkin ja raudan heikolle tasolle: Joillakin raskasmetalleilla on samat kuljettaja-aineet kuin mineraaleilla. Raskasmetallit voi siis estää mineraalien imeytymistä ja varastointia kehoon ja sen lisäksi mineraalit voi kiinnittyä metalleihin ja poistua kehosta. Muuta syytä en huonoille mineraalitasoilleni ole vielä löytänyt. Toki stressi, jota minulla oli järjetön määrä aiemmin poistaa tutkitusti magnesiumia ja sinkkiä kehosta. Tämä on mielestäni hyvä syy nauttia magnesiumia lisäravinteena.

Poliquin ei muuten ole ainoa joka suosittelee makutestiä sinkkitestinä, myös esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen oppikirjan mineraaliosion kirjoittanut lääkäri Alexander Schauss pitää makutestiä melko luotettavana testinä. Hän huomasi makutestin toimivuuden anorektikoita hoitaessaan, kun sinkkitasoja nostettiin, monilta jopa poistui anoreksian (bulimian) oireet ja he paranivat sairaudesta. Samalla makutestin tulos vahvistui (tarkoittaa sinkkitason nousua).

Kilpirauhasongelmani takia erityisesti olisi tärkeää saada ravinnetasot nousemaan, mutta raskasmetallit voivat olla tiellä. Lisäksi DnaLife-geenitestissä APOE-geenin versioni on sellainen että mahdollisesti metallien luontainen poistuminen kehosta on heikentynyt. Asiaa on spekuloitu jo vuosikymmenen ajan (etsin tutkimuksia aiheesta), mutta vahvaa tutkimusnäyttöä ei tietääkseni asiasta ole joten älä ota sanomaani 100% totuutena.

Mitä tällä kaikella on tekemistä kilpirauhasongelmani kanssa? Raudan puutos tai vaje voi johtaa heikentyneeseen T4-T3 muunnokseen (rottatutkimuksia useimmat).

Rotilla joilla oli raudanpuutos, kehon lämpötila oli selvästi matalampi kuin normaaleilla rotilla. Lämpötila nousi kun raudanpuutos korjattiin.

Rotilla joille syötettiin rauta-vajeista ruokavaliota syntyi tila jossa käänteisen T3-hormonin määrä nousi ja T3 ja T4-hormonien määrä väheni. Tutkijat kommentoivat että tämä muutos kilpirauhashormoneissa voidaan korjata kun rautaa annetaan tarpeeksi. (1)

Mineraalit sinkki, rauta, seleeni ja jodi ovat ovat kriittisen tärkeitä kilpirauhasen toiminnalle. Näistä minulla on siis sinkin ja raudan vaje, eikä seleenikään ollut hyvällä tasolla vaikka olen kyseisiä mineraaleja nauttinut pitkän aikaa. (2)

Niillä joilla on huono rautataso on korkeampi käänteinen T3 (”jarruhormoni”). (3)

Lähteet: 1,2,3,4.

Aminohapot plasmasta

Lääkäri LaVallen kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen että voisi olla aiheellista teettää aminohappotesti. Kun kroppa on ihan sekaisin ja sitä on pommitettu stressillä, voi aminohappotasoissa tapahtua muutoksia. Olin miettinyt tätä testiä jo jonkin aikaa, mutta rahasyistä en pystynyt sitä tekemään aikaisemmin. Aminohapot ovat rakennuspalikoita mm. lihaksille ja muille kudoksille, hormoneille ja aivojen välittäjäaineille. James kommentoikin että aminohappotestistä saisi hyvän kuvan siitä mitä kehossa on aikaisemmin tapahtunut. On olemassa tutkimustietoa siitä että aminohappotasojen vajeita testitulokseen perustuen korjaamalla saadaan monille kroonisesta väsymyksestä kärsivälle apua (Bralley JA, Lord RS. Treatment of chronic fatigue syndrome with specific amino acid supplementation. J Appl Nutr 1994;46:74-78). Tuota tutkimusta en löydä netistä (sain PDF:n eräällä kurssilla) joten linkiä ei ole tähän hätään.

Teetin siis aminohappotestin, josta puhuimme ohimennen myös suomalaisen lääkärini kanssa aikaisemmin. Jamesin mukaan leusiini- ja kysteiini-aminohapot ovat tärkeitä kilpirauhasreseptorin toiminnalle. Kysteiini (testissä kystiini, eli kaksi kysteiinimolekyyliä) oli minulla hieman matala. Tällä saattaa olla vaikutus kilpirauhaseni toimintaan. Tryptofaani oli korkealla, mikä on yhdistetty krooniseen väsymykseen (Lähde). Tryptofaanista tuotetaan hyvänolon kemikaali serotoniini, millä on myös rauhoittava vaikutus. Uupuneilla voi olla tryptofaanin aineenvaihdunnan muutoksia. Lisäksi ornitiini oli matala, mikä saattaa johtua arginiinin vajeesta. Nautin nyt näitä aminohappoja lisäravinteena.

plasman aminohappotesti 2

Lääkäri LaVallelta sain paljon muutakin vihjettä kehoni toiminnasta. Huonoon fosforitasoon hän sanoi että usein munuaiset tarvitsevat tukea kun fosforitaso on matala. Minulla oli myös aiemmin surkea verensokerin hallinta mikä voi johtaa munuaisten ongelmiin (diabeetikoilla monesti on munuaisongelmia). Otin vähäksi aikaa tauolle jättämäni syvähengittelyt taas mukaan päivärutiiniin stressin vähentämiseksi. Molybdeenin hän sanoi usein olevan mittauksissa alhainen jos on hiivaa suolistossa, sillä hiiva tuottaa asetaldehydiä ja se poistetaan molybdeenin avulla. Hyvä veikkaus, sillä suolistolabrassani pari vuotta sitten todettiin suolistohiiva.

On oma valintani etten halua loppuelämän kestävää lääkitystä jos voin itse tehdä asialle jotain ennen sitä. Sitä paitsi harmillisesti lääkitys lakkasi parantamasta oloani jossain vaiheessa. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei lähde diagnosoimaan itseään kirjoitusteni avulla tai tekemään johtopäätöksiä ilman laboratoriotestejä ja lääkärin apua. Esim. raudan liiallinen saanti on myös myrkyllistä. Aina täytyy käydä lääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa itsensä vakavien sairauksien osalta ja pyrkiä saamaan hoitoa sitä kautta.

Ps. Jos kärsit uupumuksesta, käy ensin lääkärillä, mielellään useammalla. Sen jälkeen voin pyrkiä auttamaan sinua löytämään apua uupumukseen. Teen ainakin parhaani. Myös etätapaamiset Skypen tai puhelimen kautta onnistuvat. Veloitan etätapaamisesta 70€ (sis. historiasi läpikäynnin, tapaamisen ja kirjallisia vinkkejä).  Ota yhteyttä.

 

 

Kommentoi

*